In the spirit of food stalls. ~Vapaa peli~

//Vapaa peli, saa liittyä kuka vain.//
20.6.2016 Maanantai. Klo. 11.30

Koneko oli Asakusassa, hän oli sopinut lounastavansa äitinsä kanssa. Hänellä oli aamupäivällä ollut astmakontrolli, jossa hän oli käynyt äitinsä kanssa ja äiti tahtoi välttämättä lounastaa tyttärensä kanssa Nakamise streetillä, ennen kuin Konenko menisi kouluun. Koneko piti ajatuksesta, sillä hänestä ruokakojuissa tarjottiin aina hyvää ruokaa ja Koneko ymmärsi hyvän ruuan päälle. Konekon äiti oli edellen hieman etäisen oloinen tyttärensä kanssa, hän harvoin tahtoi olla tuon kanssa kaupungilla kaksistaan. Koneko tiesi, että se ei koskaan muuttuisi, mutta Konekolle se oli loppujen lopuksi ihan sama. Tietenkin hän olisi toivonut, että äiti olisi läheisempi ja hän osasi arvostaa äitinsä lahjoja, jotka tosin oli dannan rahoilla hankittu, mutta Koneko oli tyytyväinen silti siihen mitä oli. Se rakkaus jota hän ei äidiltään saanut, tuli kuitenkin isoisältä, Yasei-koiralta ja Jirolta, hänen poikaystävältään, äiti kuitenkin yritti parhaansa olla ainakin kaveria Konekolle.

He astelivat eräälle kojulle, jossa oli kaikenlaisia paniroituja herkkuja, mm. lihaa, kalaa ja kasviksia. He nousivat pienelle tarjoilutiskille ja tilasivat paniroituja herkkuja, nuudeleita ja hapanimelä kastiketta. Kumpikin sai pienet kulhot ja sitten eteen hieman isompia kulhoja joissa oli sitten lisukkeita ja kastiketta. "Mitä sinulla on tänään iltapäivällä?" Konekon äiti kysyi ja tyttö vastasi: "Kemiaa, englantia ja historiaa." "Oletko tehnyt läksyt?" äiti jatkoi utelua ja Koneko nyökkäsi ja sanoi: "Minulla on kaikki hanskassa. Olen tehtävien kanssa ihan ajan tasalla." Konekon äiti näytti tyytyväiseltä, hän kun tiesi, että joskus Koneko jätti kotiläksyt viimetinkaan tai kokonaan tekemättä. "Onko sinulla tänään kerhoa?" Koneko alkoi jo hieman ärsyyntyä kyselyihin, mutta piti pinnansa ja vastasi: "Musiikkia." Kadulla alkoi kuulua kovaa huutoa ja tappelun ääniä ja Koneko koitti katsoa mistä äänet tulivat, mutta ei nähnyt syytä.

// Tulen peliin mukaan Yukikon kanssa! ^___^ //




Hento neitokainen käveli hitain askelin eteenpäin tuttuakin tutummalla kadulla, väistellen tunnollisesti vastaan tulevia kulkijoita. Mustat pitkät hiukset olivat hieman takkuiset ja ehkä hieman sen näköiset, kuin hän ei olisi jaksanut vaivaantua erityisemmin harjaamaan hiuksiaan herättyään aamulla. Hän oli pukeutunut tavallisiin tummansinisiin farkkuihin ja löysähköön, selvästi pari kokoa liian isoon harmaaseen neuleeseen. Selässään hän kantoi tavallista, vähän kulunutta tummanruskeaa nahkareppua.
Yukin kasvoilla oli apteekista ostettu hengityssuojain, ihan vain koska neitokainen oli ollut edellisellä viikolla pahassa flunssassa ja vieläkin oli pientä yskää ja nuhaa havaittavissa, eikä hän halunnut tartuttaa muita mahdollisilla vahinko-aivastuksillaan.

Yuki olisi ehkä vielä ollut vähän toipilas, mutta vietettyään jo reilun viikon tiiviisti sisätiloissa neljän seinän sisällä, oli hän halunnut päästä vähän jaloittelemaan ja päästä muutenkin vähän ihmisten ilmoille - kouluun hänen isoäitinsä ei ollut vielä päästänyt häntä, joten Yuki oli vain tullut hoitamaan joitakin isoäitinsä asioita Asakusan vanhalle Nakamise-kadulle. Vanhan kadun putiikit ja kojut olivat Yukille hyvinkin tuttuja, sillä hän oli kierrellyt niitä lapsesta saakka isoäitinsä kanssa - hänen isoäitinsä oli monen myyjän uskollinen vakioasiakas.

Tummatukkainen neitokainen oli käynyt jo ostamassa eräältä vanhalta tädiltä useamman paketillisen luomuteetä, toisesta kojusta hän oli ostanut kauniin käsityönä tehdyn posliinikulhon ja kolmannesta tuoksukynttilöitä ja suitsukkeita. Vielä pitäisi hakea erään vanhan mummon, Mitsuko-sanin, kojusta kuivattuja yrttejä sekä mausteita.

Mutta ennen sitä hän halusi käydä syömässä jotain, sillä Yuki ei ollut syönyt aamiaisella juurikaan mitään, kun hänen ruokahalunsa ei ollut palautunut vielä ennalleen. Hän oli juuri astumassa erään kojun luokse, joka oli erityisesti erikoistunut paneroituihin ruokiin, kun vähän matkan päästä alkoi kuulua huutoa ja selviä tappelun ääniä.
Yuki huomasi samantien automaattisesti säpsähtävän hieman kovista äänistä - hän ei ollut kauhean hyvä huutavien ihmisten kanssa - ja hän istuutui mahdollisimman huomaamattomasti kojun pienelle tarjoilutiskille, jossa oli hänen lisäkseen jo muutama muukin asiakas.
Hän ei tiennyt mistä nuo huutavat ihmiset oikein riitelivät ja tappelivat, vaikka hän yritti vähän vilkuillakin olkansa yli takkuisten hiuksiensa takaa äänien suuntaan samalla, kun ruokakojun tiskin toisella puolella oleva myyjä asetteli neitokaisen eteen hänen tilaamansa misokeiton, riisikulhon sekä paneroituja kasviksia ja lihasuikaleita kastikkeiden kera.